Kun sydämessä läikähtää

Eilinen päivä oli perhekonstellaatiopäivä, se tarkoittaa montaa tarinaa eletystä elämästä. Tarinat ovat suuria ja pieniä tunteita, elettyä elämää, kokemusta ja omia tulkintoja tapahtuneesta. Elämän mielekkyys rakentuu niistä tunnekokemuksista, jotka liittyvät kokemuksiin omasta arjesta. Tunne säilyy muistissa paremmin kuin varsinainen draama, siksi se on myös meille todellisempaa.
Kun tunteisiin palataan, tunnistamme ketjut itsenäisinä pitämiemme kokemusten välillä. Intuitiivinen mielemme ja tunteemme tietävät yhteyden, kun annamme sille mahdollisuuden.
Olemme pettyneitä ja vihaisia etäisille vanhemmillemme, emme tavoita muistikuvaa rakastavasta sylistä. On johdonmukaista ja realistista ajatella, että valinta on vanhemman.

Perhekonstellaatio voi näyttää äidin tai isän, joka ei löydä yhteyttä lapseensa, vaikka haluaa sitä. Kun rakennamme sukupolvia, otamme vanhempien vanhemmat ja jopa heidänkin vanhemmat, tavoitamme jotain siitä, mikä esti. Se voi olla niin suuri suru, pelko tai ahdistus, ettei vain kyennyt, vaikka vanhempi sitä tahtoi tai jopa kuvitteli toimivansa niin.

Bert Hellinger sanoo, että onnemme tulee täydelliseksi, kun kaikilla, jotka kuuluvat perheeseeni on paikka sydämessäni. Paikka on voinut hävitä surun, häpeä ja miettimättömyyden vuoksi, jonkun olemassa olo on kielletty täysin. Haen jokaisen läheiseni vuorollaan ja mielikuvissani katson häntä silmiin. sanon ääneen kuten Hellinger kehottaa:


                                            " Näen sinut, kunnioitan sinua"
                                            " Rakastan sinua"
                                            " Annan sinulle paikan sydämestäni,
                                               joka sinulle kuuluu"

Voit myös kumartaa hänelle. Muutos on alkanut onnellisuutta kohti. Jokin on läikähtänyt sinun sydämessäsi.

Bert Hellinger: Pysyvä onni, 2009