perjantai 14. syyskuuta 2018

Oma paikkani


Me joiden asemaa omassa perheessämme ja suvussamme ei olla koskaan kyseenalaistettu, on vaikea ymmärtää, mitä se merkitsee. Mitä tarkoittaa, ettet kuulu omalle paikallesi. Yksi Bert Hellingerin perusteemoista on, kun hän kehitti perhekonstellaatio-menetelmää,   jokaisen paikka  hänen perheessään ja suvussaan. Biologista faktaa ei ottaa pois, mutta se voidaan hämärtää monella tavalla.  Paikka syntyy biologisesta järjestyksestä. Näistä paikoista ja asemista on taisteltu kautta aikojen ja tässä ajassa asian perinnäistä tarkoitusta on vaikea tavoittaa, koska sen merkitys on monen tavoin vähentynyt Mutta kyllähän teema elää ettenkin kun puhutaan kuninkaallisista. Heistä puhuttaessa yhä uudelleen avataan perimisjärjestystä sen yhteyttä suvun järjestykseen.

Yksittäisen henkilön kohdalla järjestyksen puute voi olla tiedon puute omista juurista, yllättävän paljon on isiä ja isosisiä kateissa. Uudet geenitestit mahdollistavat kadonneiden etsimisen ja paljon mahdollisuutta käytetään. Onko siinäkin kysymys siitä että oma paikka määrittyy kun tiedän molemmat sukuni ja sisarukseni. Tiedän mihin kuulun, miten muut asettuvat ymäpilleni. Tiedän asemani ja voin peilata itseäni. Aina haaste ei ole tiedon puute, uusperheet joutuvat organisoitumaan uudelleen, aina ei ihan kivuttomasti. Kuinka jokaiselle löytyy hänelle paikka, joka määrittyy hänelle ensisijaisesti biologian kautta.


 
 
Perheemme tapaa viikonloppuna viime keväänä löydetyn äidin sisarpuolen perheen. .Kaksi perhettä määrittää asemaansa uudestaan. Äitini on löytänyt isän sukunsa, hänen siskon on löytänyt uuden siskon ja sitä kautta uuden haaran sukupuuhunsa. Äitini on isosisko ja hänellä on nyt kolme nuorempaa sisarta aikaisemman yhden sijaan. Äidilleni muutos on suuri. Hän saa tarinan joka häneltä on puuttunut 82 vuotta, isän tarinan. Tarinaa jää edelleen hataraksi, koska sen kertoa ei enää ole, mutta se ei enää puutu ja se on merkityksellistä. On jotenkin hassua miettiä yhteyttä perimän ja tapahtumien kautta. On tapahtunut kohtaamisia, joissa on syntynyt uutta elämää ja siitä syystä meillä on yhteys. Tarina ja sen historia on ohut. Ei ole pitkää yhteistä elämää ja sen tuomaa itsestään selvääkin ymmärrystä, mistä tässä on kysymys. Nyt linkki ja tarina on pitkälti geenien kertomaa. Siksi ehkä tavallista kiehtovampaakin.

 


keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Kehon pitkä ja tarkka muisti



Meidän kehollamme on pitkä muisti. Ilman sanoja oleva kehollinen muisti muistaa ehkä vain tunteen, jolla on yhteys keholliseen reaktioon.  Liitto kehon ja psyykeen välillä on kuitenkin luottamukselliseen  avunantoon perustuva ystävyys.  Toinen tulee apuun kun toinen joutuu liian koviin haasteisiin. Shokissa mieli katkaiseen yhteyden kehoon, kipu ei tunnu. Toisaalta keho ei unohda, se muistuttaa ja palaa yhä uudestaan käsittelemättömään kokemukseen.

Meillä itsellä voi olla epäluottamusta toista kohtaan, se on voinut jättää meidät pulaan, emme näe sen voimavaroja. Olemme voineet omaksua mallin lapsuuden stressaavissa tilanteissa,  olemme paenneet mielikuvituksen pelastavaan haavemaailmaan tai löytäneet fyysisestä suorittamisesta harmin poistavan ilon. Kehon muisti on vain tarkempi, todellisempi ja luotettavampi kun psyykeen ja sanojen. Keho säilöö ja muistaa.


Siksi olikin ilahduttavaa lukea vastaus, jonka  joku sai pyytäessään vinkkejä selkäsärkyynsä johon ei liity mitään fysiologista selitystä. Neuvo oli muistutus kehon ja psyykeen yhteispelistä. Suorituskeskeinen maailma saa osan ihmisitä vaatimaan itseltään kohtuuttomia, rentouttava liikunta olinkin kehon kuritusta ja rääkkiä. Levosta säästetään, kun aika ei riitä kaikkeen mitä mieli haluaa.  Ammattilainen kehotti selkäsärystä kärsivää rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Neuvo on hyvä, mutta todennäköisesti menee kuuroille korville. Henkilö joka ei ole löytänyt rajaansa riittävyyden suhteen ja ajattelee hyvän elämän olevan muuta kuin pysähtymistä ja tässä hetkessä olemista, ei ota neuvoa vastaan. Mieli ei taivu kehon laittamaan rajaan.

Kehon ja mielen yhdistäviä hoitoja on jonkun verran, esimerkiksi  rosenterapia, vyöhyketerapia, näissä kehomuistista haetaan sitä mikä pitää oiretta yllä.

Stephan Hausner on saksalainen perhekonstellaatio-ohjaaja joka tekee konstellaatioita pelkästään somaattisista oireita. Tällöin taustalla on ajatus oireen yhteydestä elämänhistoriaan ja kokemuksiin vuorovaikutussuhteista.  Käsittelemätön trauma saa kehollisen muodon. Perhekonstellaatiossa kohdataan oiretta ja sitä mitä se kertoo. Olet vaikka ottanut myötätunnosta vanhempaasi kohtaan hertoillesi taakaan joka ei edes kuuluisi sinulle.


https://www.facebook.com/Stephan-Hausner-1559647284271164/