Kokonainen identiteetti

Luin juuri tarinan 30-vuotiaasta Australiaan adoptoidusta miehestä,  kuinka hän löysi biologisen isänsä ja myöhemmin äitinsä tehtyään dna-testin.

Nuori mies kertoi liikuttavan haltioituneena tarinaansa. Tyytyväisyys, ilo ja onni loistivat sekä kasvoillaan mutta kuuluivat myös hänen puheessaan.

Nuori mies oli löytänyt juurensa, hän näki tuttuuden isänsä ulkonäössä, isällä oli jopa sama kehollinen pulma kuin hänellä. Nuori mies kertoo eläneensä täysin onnellisena  adoptioperheensä kanssa mutta halusi kuitenkin tutkia biologisia juuriaan,  jotain puuttui. Häneltä puuttui geeniemme tarina, se itsestäänselvyys ja pysyvyys, joka tulee sitä kautta kun tunnemme juuremme. Meille joille se on selvää, emme näe siinä mitään pulmaa. Kun juuristamme puuttuu se biologinen vanhempi, isovanhempi tai vielä kaukaisempi sukulainen, tarinaan on syntynyt aukko, joka mielellään täytetään.

Alexander Eben kirjoitti kirjan Totuus taivaasta muutama vuosi sitten. Kirja on  tarina vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tapahtuneesta selviytymisestä vakavasta aivokalvon tulehduksesta. Myös hän oli adoptoitu ja hän seurasi tiivisti adoptio-isänsä jalan jälkiä opiskellen neurologiksi ja onnellinen perheensä kanssa. Hän oli muutaman kerran yrittänyt selvittää juurensa onnistumatta siinä. Nyt hänen oma nuorempi poika teini-ikäisenä vaatii isää aloittamaan selvitykset uudestaan. Tällä kertaa se onnistuikin. Yllätyksenä tuli biologisten vanhempien yhteinen perhe. A.E. oli käsitys, että hänet annettiin pois, jotta teini-ikäiset vanhemmat voivat jatkaa opintojaan ja omaa elämäänsä. Vanhemmat olivat opiskelleet, menneet yhteen ja menestyneet elämässään. Heillä oli kolme lasta, joista yksi oli menehtynyt. Tämä oli A.E:lle kriisi, adoptio ei ollutkaan enää samalla tavalla välttämätön ratkaisu kuten hän oli kuvitellut.
Sairaus oli iso krrisi molemmissa perhe, jotka hitsautuvat sinä aika yhteen.

Bert Hellingerin yksi perusajatus on jokaiselle kuuluva paikka perheessä ja suvussa, paikka on pysyvä ja luovuttamaton. Näitä paikkoja etsitään ja jäsennetään. Meidän on itse tiedettävä mihin kuulumme ja muiden kuuluu antaa se paikka meille. Kaikki salaisuudet sotkevat näitä järjestyksiä ja toisaalta perhe voi kieltää jonkun paikan häneen liittyvien hankalien tunteiden vuoksi. Vuosi 1918 on nyt suursiivouksen alla, aukaistaan, myönnetään ja hyväksytään. Hyvä meille kaikille.

Kun sydämessä läikähtää

Eilinen päivä oli perhekonstellaatiopäivä, se tarkoittaa montaa tarinaa eletystä elämästä. Tarinat ovat suuria ja pieniä tunteita, elettyä elämää, kokemusta ja omia tulkintoja tapahtuneesta. Elämän mielekkyys rakentuu niistä tunnekokemuksista, jotka liittyvät kokemuksiin omasta arjesta. Tunne säilyy muistissa paremmin kuin varsinainen draama, siksi se on myös meille todellisempaa.
Kun tunteisiin palataan, tunnistamme ketjut itsenäisinä pitämiemme kokemusten välillä. Intuitiivinen mielemme ja tunteemme tietävät yhteyden, kun annamme sille mahdollisuuden.
Olemme pettyneitä ja vihaisia etäisille vanhemmillemme, emme tavoita muistikuvaa rakastavasta sylistä. On johdonmukaista ja realistista ajatella, että valinta on vanhemman.

Perhekonstellaatio voi näyttää äidin tai isän, joka ei löydä yhteyttä lapseensa, vaikka haluaa sitä. Kun rakennamme sukupolvia, otamme vanhempien vanhemmat ja jopa heidänkin vanhemmat, tavoitamme jotain siitä, mikä esti. Se voi olla niin suuri suru, pelko tai ahdistus, ettei vain kyennyt, vaikka vanhempi sitä tahtoi tai jopa kuvitteli toimivansa niin.

Bert Hellinger sanoo, että onnemme tulee täydelliseksi, kun kaikilla, jotka kuuluvat perheeseeni on paikka sydämessäni. Paikka on voinut hävitä surun, häpeä ja miettimättömyyden vuoksi, jonkun olemassa olo on kielletty täysin. Haen jokaisen läheiseni vuorollaan ja mielikuvissani katson häntä silmiin. sanon ääneen kuten Hellinger kehottaa:


                                            " Näen sinut, kunnioitan sinua"
                                            " Rakastan sinua"
                                            " Annan sinulle paikan sydämestäni,
                                               joka sinulle kuuluu"

Voit myös kumartaa hänelle. Muutos on alkanut onnellisuutta kohti. Jokin on läikähtänyt sinun sydämessäsi.

Bert Hellinger: Pysyvä onni, 2009