Olen helmi helminauhassa

Olemme ainutlaatuisia, ei ketään toista samanlaista. Kiitos dna-ketjujemme, joissa riittää vaihtoehtoja ja kiitos ympäristömme, toista samalaista hetkeä ei tule. Kiitos sen uskomattoman herkkyyden, jonka olemme saaneet.
Imemme itseemme vaikutteita tavoitteena ymmärrys, joka vahvistaa meidän kykyämme vastata seuraavan hetken haasteisiin.
Kapasiteettimme on ihan uskomaton, olosuhteet joko tukevat tai heikentävät lopputulosta.
Mielemme logiikka pyrkii korjaamaan kaikkea keskeneräistä, jotta maailma olisi ehyempi ja jäsentyneempi tai millä sanoilla sitä nyt haluaa määritellä.
Jo hyvin pieni lapsi ymmärtää kielen logiikan, hän hyväksyy kulttuurisen perinnön, oikeassa olemisen. Lapsi kysyy; kuka sinä olet tai mikä on sinun nimi, ei kuka on sinun nimi. Kuulin kun 6-vuotias piti tästä oppitunnin 4-vuotiaalle. Kielen logiikka oli opittu, eikä sitä turhaan kyseenalaistettu vaan päinvastoin siitä haluttiin pitää kiinni.

Mielemme toimii näin suhteessa epäloogiseen. Sosiaaliset suhteemme ovat pelikenttä, jossa odotetaan samaa loogisuutta kuin kielessä.

Saksalainen Bert Hellinger on luonut perhesuhteiden käsittelyyn perhekonstellaatiomenetelmän, jossa suhteiden häiriötilat palautetaan muutamaan yleisinhimilliseen peruskäsitteeseen.

Suhteet rakentuvat sitä mukaan kun henkilö liittyy perheeseen tai sukuun. Jokaisen paikka on korvaamaton, ainutlaatuinen ja luovuttamaton. Kukaan ei koskaan korvaa toista eikä ketään voida sivuuttaa aiheuttamatta häiriötä. Ihminen ei ole poissa vaikka hänestä lakataan puhumasta. kenenkään arvoa ei voida kieltää. Kieltäminen, torjunta, salaisuudet saavat aikaan ketjuja, joka sitovat energiaa ja nostavat poissaolijat uuteen valoon, usein tiedostamatta.

Toinen teema on suhteiden välillä oleva tasapaino, ihmisten välillä tulee olla antamisen ja saamisen tasapaino. Kun saamme niin myös annamme, jokainen on vastuussa omalta osaltaan tästä tasapainosta.

Kolmas periaate on elämän kunnioittaminen ja kuoleman hyväksyminen. Elämä on suurin lahja, jonka voimme saada ja siksi kunnioitamme sen annattajia, vanhempiamme. Kuolema on seuraus elämästä, jonka kohtaa jokainen, siksi meidän on hyvä luoda siihen kivuton suhde.

Emme voi sille mitään että perheisämme ja suvuissamme tulee jänniteitä, ratkaisuja, jotka eivät kannata hyvään lopputulokseen. Syntyy traumoja, hankalia tunteita ja rakkaudettomatta.

Ihmisten keskinäinen rakkaus ja kunnioitus syntyy, kun hyväksymme, kohtamme ja näemme sen mikä meitä estää kunnioittamasta ja rakastamasta.

Rakkaudessa on korjaava voima